luumaki
Koulun uudet vessat ja muuta elämäkerrallista

 

 

 

Ei voi muuta sanoa, kuin hattua nostaa. Luumäen kunnan rakennushanke toimi kuin junan vessa - ripuli valui koululaisten niskaan. Kuvainnollinen paska osui kuvainnolliseen tuulettimeen vessaprojektin merkeissä. Vessakopin rakensivat virolaiset: nämä eivät näköjään ole vieläkään ymmärtäneet vesikomeron varsinaista käyttötarkoitusta. Meillä länsimaissa pöntöt on tarkoitettu istuttaviksi. Taavetin koulun uuden eteläsiiven vessoja käyttävä opiskelija ei mahdu koppiin sisälle oikein minkäänlaiselle asialle. Toisaalta pöntön takaa on miehen anatomiset ulottuvuudet omistavana mahdollista ruikkia. Voitaisiin legendaarisin sanoin kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Asiasta kakkimalaatikkoon. Viemäröityihin posliiniruukkuihin liittyvät tarinat ovat aina olleet lähellä miniatyyrinorsunkärsän omistavaa ihmissukupuolta. Kuten maailman hauskin mies Ismo Leikola aikoinaan lauloi, toimii kuin junan vessa on paska sanonta. Ja koska kaikki on ulostetta paitsi virtsa, on toaletti ihmisen tärkein asia elämässä. Olen joskus lentäessäni - siis ollessani lentokoneen kyydissä - peläten ajatellut, että ei kai lentokoneen vessa toimi kuten junan vessa.

Mielenkiinotisimpiin kokemuksiini kuuluu ilmakuoppien aikana ulostaminen. Koneen pomppiessa pöntön pohjalle kerääntynyt virtsan ja veden sekoitus kastelee ihmiskannikat melko tehokkaasti. Vaaleansiniset farkut jalkaan laittaessani on näky vähintään sympatiaa herättävä.

Omiin fobioihini on aina kuulunut, ja tulee aina kuulumaan, pelko siitä, että joku kuulee minut pöntöllä.Varsinkin, jos talossa on vähintään kaksi vessanpönttöä, on tilanne vakava, vesi kun kantaa ääntä. Hirvein mahdollinen kohtalo on se, että töräytän ilman, että huomaan toista ihmistä, joka istuu pöntöllä viemärin toisessa haarassa. Pommini lompsahtaessa pönttöön toinen osapuoli kuulee minun aamuisen hernekeittoni, kuin se tulisi suoraan alhaalta helvetistä Saatanan saattelemana.

Yleiset vessat ovat myös suosikkejani. Viereisessä kopissa istuvan Samin lorina on aina kiusallisen kuuloista, mutta minun toimitukseni se vasta onkin kuin rektaalinen ebola.

Luokkamme edessä olevat vessat ovat siitä mielenkiintoiset, että ne on jaettu selkeästi tyttöjen ja poikien vessoiksi, vaikka niissä ei ole minkäänlaista sukupuolimerkintää. Vessat jaettiin kuitenkin helposti niin, että pojat käyttävät oikeaa puolta ja naiset vasenta. Niinhän se on aina ollut, että pojat kulkevat aina oikeaa tietä. Minä olen tosin aina ollut hieman agnostikko kauniiden naisten patukoiden ulos tunkemisen suhteen: kaunis nainen ei varmasti edes kakkeloi, mielestäni hänen ulosteensa poistuu hänen upeasta elimistöstään Pyhän Hengen saattelemana. Toimitus voidaan suorittaa myös kirurgisena toimenpiteenä.

Olen itse harkinnut ulostamiseni ulkoistamista ulkotiloihin. Olen aina halunnut kunnioittaa esi-isiäni heidän perinteisellä vapautumisrituaalillaan. Lisäksi säästyisin ylimääräiseltä lotinalta ja molskeelta.

Viime aikoina olen aloittanut paskan harrastamisen. Tämä kattaa elämässäni kaiken: musiikin, harrastukset, mielenkiinnonkohteet, pelit, ystävät, perheen, kodin, uskonnon ja isänmaan. Toki tässä kontekstissa puhuttaessa paskasta ei puhuta konkreettisesta ulosteesta, vaan abstraksista, laatua kuvaavasta kakkelista.

Kovasti ihailemani kirjailija Miika Nousiainen kirjoitti aikoinaan yhteistyössä Taro Korhosen kanssa kaksi varsin mielenkiintoista kirjaa: Paskakirjan (2007) ja Paskapokkarin (2009). Itse olen lukenut nämä kirjat useampaan otteeseen, lähinnä posliiniruukkujen päällä istuessani. Näiden kirjojen inspiroimana päätin kertoa hieman omasta elämänkatsomuksestani.

Parin vuoden päästä, kun Gaudeamus igiturit ja suvivirret ovat soineet, haluan pitää puheen, jonka pääsisältönä on tämä kirjoitus. On siinä mummoilla sulkijalihasten pidättelemistä, kun poistun tämän tekstin saattelemana kuuden laudaturin kanssa.

Kirjoitin juuri melko turhan ja asiattoman tarinan ihmisen anatoimisista ominaisuuksista. En kuitenkaan pidä tätä mielipidekirjoituksena, pakinana tai kolumnina: minulle tämä on elämäkerta. Opettajalta tulen varmaan saamaan tästä päästöstä suuren lastin vanukasta niskaani; juttunahan tämä oli aivan paska.

                                                                                                                                                                                                                                                                   Veikko Haimila